Elämää kuoleman jälkeen

Pyhäinpäivänä sytytetään kynttilöitä rakkaitten muistolle. Pyhäinpäivä muistuttaa myös jälleennäkemisen toivosta. Miten ihanaa se olisikaan. Mutta missä olette nyt? Oletteko taivaassa vai tuulena, sateena ja auringonpaisteena jokaisessa päivässämme? Häilyvänä sieluna vieressämme? Parhaimpana suojelusenkelinä elämässämme? Vai ikuisena muistona sydämessämme? Kuolemaan asti ja vähän ylikin -kirjan päähenkilön, Mimosan, mielestä kuolemaan asti on liian vähän. Kuolema ei voisi erottaa

Voimabiisejä tarvitaan

Pyhäinpäivänä sytytetään kynttilöitä rakkaitten muistolle. Pyhäinpäivä muistuttaa myös jälleennäkemisen toivosta. Miten ihanaa se olisikaan. Muistelin edesmenneiden läheisteni ja ystävieni kanssa käytyjä keskusteluja ja yritin pukea heidän toiveensa alla olevaan sanoitukseen. Siihen voi varmaan moni samaistua ja tehdä mielessään sanoitukseen omat sävelet. Anna mun olla se hauska muisto En halua olla se suolainen kyynel silmänurkassasi,muistathan sen