Pyhäinpäivänä sytytetään kynttilöitä rakkaitten muistolle. Pyhäinpäivä muistuttaa myös jälleennäkemisen toivosta. Miten ihanaa se olisikaan. Mutta missä olette nyt? Oletteko taivaassa vai tuulena, sateena ja auringonpaisteena jokaisessa päivässämme? Häilyvänä sieluna vieressämme? Parhaimpana suojelusenkelinä elämässämme? Vai ikuisena muistona sydämessämme?
Kuolemaan asti ja vähän ylikin -kirjan päähenkilön, Mimosan, mielestä kuolemaan asti on liian vähän. Kuolema ei voisi erottaa häntä hänen miehestään. ”Ollaan vähän sen yli.” Mimosa toivoi hääpäivänään. Sitten kun pahin tapahtui ja hän menetti miehensä, tapahtuikin jotain yllättävää ja hän sai yhteyden mieheensä. Mimosa kirjoitti sanoitukseen luopumisen tuskasta. Siinä Mimosa käsitteli tunteitaan, kun oli menettänyt rakkaan ihmisen ja ikävä oli suunnaton. Hän tajusi, että on pakko mennä eteenpäin, vaikka on vaikeaa.
Pakko
En haluu susta irti päästää,
mutta mun on pakko.
Muistot susta haluun säästää,
koska mun on pakko.
Päiväkin ilman sua
syvältä raastaa mua,
enkä enää näe sua.
Sanottava on hyvää matkaa,
koska mun on pakko.
Tästä on vaikea jatkaa,
mutta mun on pakko.
Sun takki vielä naulakossa roikkuu
sitä nuuskin, sinulta se tuoksuu,
tuleeko tää koskaan onnistuu.
En haluu susta irti päästää,
mutta mun on pakko.
Muistot susta haluun säästää,
koska mun on pakko.
Sanoit, että vielä me tavataan
lupasit, että tulet mua vastaan.
Ihan varmasti kohdataan,
toisiimme voimia puhalletaan.
Sanottava on hyvää matkaa,
koska mun on pakko.
Tästä on vaikea jatkaa,
mutta mun on pakko.
Pyhäinpäivänä muistelin vanhempieni kanssa käytyjä keskusteluja ja yritin pukea heidän toiveensa alla olevaan sanoitukseen. Siihen voi varmaan moni samaistua ja tehdä mielessään sanoitukseen omat sävelet.
Anna mun olla se hauska muisto
En halua olla se suolainen kyynel silmänurkassasi,
muistathan sen kun itket ja oot suruissasi.
En halua olla se tuskallinen muisto mielessäsi,
muistathan sen aina itkiessäsi.
Anna mun olla se hauska muisto,
anna mun olla kukkiva puisto.
Kirkas aurinko, tuoksuva kesä,
pehmeä poutapilvi ja pieni pesä.
Raikas sade, tuuli kasvoillasi.
lumihiutale hiuksillasi.
En halua olla se suolainen kyynel silmänurkassasi,
muistathan sen kun itket ja oot suruissasi.
En halua olla se tuskallinen muisto mielessäsi,
muistathan sen aina itkiessäsi.
Anna mun olla hymy huulillasi
anna mun olla ilo katseessasi.
Pieni lintu ja perhosen lento,
enkelin höyhen hento.
Muisto kaunis mielessäsi,
hymykare suunpielessäsi.
Lukuvinkkejä
Auringonläikkä-tarinassa käsitellään lämminhenkisesti ja syvällisesti elämän väkeviä kokemuksia sekä aikuisten että lasten näkökulmista. Millaisia keinoja on selviytymiseen, millaisia iloja ja suruja, pieniä asioita, suurta rakkautta ja intohimoa…
Lukija arvioita:
”Koskettava tarina, joka antaa toivoa.”
”Rakkaus voittaa aina.”
”Kuplivaa rakkautta ja raastavaa surua. Sain lohtua omiin surukokemuksiin.”
”Kuolemaan asti on liian vähän. Kuolema ei voi erottaa meitä. Ollaan vähän sen yli.” Mimosan hääpäivänä lausuttu toive käy toteen. Mimosan elämä kääntyy päälaelleen ja hän saa kokea merkillisiä asioita.
Lukija arvioita:
”Tätä en voinut lukea itkemättä.”
”Sain vahvistuksia omille yliluonnollisille kokemuksilleni.”
”Erilainen ja mielenkiintoinen tarina”
Kyberrikollisia, tietovuotoja, varkauksia, vapaudenriistoa, huijauksia, pahoinpitelyjä, salakuuntelua, lapsiin kohdistuvaa kaltoin kohtelua – tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Inhimillinen tarina uhrien, läheisten, äitien, isien, isovanhempien, lasten, poliisien, tutkijan ja myös rikollisten näkökulmista.
Lukija arvioita:
”Rikollisen hyvä, silti lämminhenkinen.”
”Aina kamalia nuo lapsiin liittyvät rikokset.”
”Inhimillinen tapa kuvata pahoja asioita.”
Runoja ja tarinoita sulle 