Elämää kuoleman jälkeen

Pyhäinpäivänä sytytetään kynttilöitä rakkaitten muistolle. Pyhäinpäivä muistuttaa myös jälleennäkemisen toivosta. Miten ihanaa se olisikaan. Mutta missä olette nyt? Oletteko taivaassa vai tuulena, sateena ja auringonpaisteena jokaisessa päivässämme? Häilyvänä sieluna vieressämme? Parhaimpana suojelusenkelinä elämässämme? Vai ikuisena muistona sydämessämme? Kuolemaan asti ja vähän ylikin -kirjan päähenkilön, Mimosan, mielestä kuolemaan asti on liian vähän. Kuolema ei voisi erottaaJatka lukemista ”Elämää kuoleman jälkeen”

Jonain päivänä…

Kuka lähtee, kuka jää. Sitä ei tiedä kukaan. Kaikki tietävät maalauksen, jossa kaksi poikaa kantaa haavoittunutta ja verta vuotavaa enkeliä. Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli -teos kuvaa elämän haavoittuvuutta, kuoleman läheisyyttää ja ihmisen avuttomuutta. Tänään mietin haavoittuneen enkelin paikalle kummipoikamme. Nyt sinua kannetaan turvaan. RIP. Ehkä jätit hyvästit meille, kun pudotit valkean höyhenen pihallemme. Höyhen pysyiJatka lukemista ”Jonain päivänä…”

Viimeinen päivä

Viimeistä päiväänsä ei tiedä kukaan. On sanottava tänään, jos välittää, sillä huomenna se voi olla myöhäistä.  On elettävä tänään. Iloittava ja oltava onnellinen tässä hetkessä unohtamatta muistoja heistä, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Kukaan ei haluaisi luopua rakkaimmistaan.  Joskus kuolema tulee yllättäen, aavistamatta. Jälkeen jää vain maahan leijaileva höyhen ja pohjaton suru. Joskus lähtö tuleeJatka lukemista ”Viimeinen päivä”

Design a site like this with WordPress.com
Aloitus