Vanhan saviruukun mysteeri

Vanha kaksikorvainen saviruukku.
Painikkeessa lukee "Seuraa blogia Blogit.fi"

Sain käsiini ikivanhan, kaksikorvaisen saviruukun (kuva), joka oli ollut koristeena yli puoli vuosikymmentä erään rakennusliikkeen omistajan perheessä. Tarinan mukaan tämä vanha ruukku löydettiin 1970-luvulla rakennustyömaan kaivauksissa Kuopion keskustassa. Miten ruukku lie joutunut sinne maan uumeniin? Alkuperää voi vain arvailla.

Rakennustyömaa sijaitsi aivan Kuopion keskustan tuntumassa nykyisen NMKY:n talon paikkeilla, osoitteessa Kauppakatu 40. Paikalta purettiin arkkitehti Johan Victor Strömbergin suunnittelema talo, joka oli rakennettu vuonna 1911. Ilmeisesti sen puretun talon asukkaan tai yrityksen jäljiltä ruukku oli hautautunut syvälle maahan. Olisi ollut hienoa löytää kuva puretusta rakennuksesta ja saada tietoa sen asukkaista ja toiminnasta. Toistaiseksi ruukun alkuperä jäi mysteeriksi.

Vanha ruukku johdatteli minut kuitenkin kiinnostavan arkkitehdin jäljille. Paljastui, että Johan Victor Strömberg suunnitteli 1900-luvun alussa Kuopioon merkittäviä kohteita kuten esimerkiksi Kuopion kauppahallin, Raittiustalon, vanhan Puijon tornin, Puijon Majan, Kuopion museon, Meijerin ja Suomen pankin. Pääasiallisesti Strömberg piirsi kansallisromantiikan kyllästämiä jugendtyylisiä rakennuksia ja onneksi osa hänen suunnittelemistaan rakennuksista on säilynyt tähän päivään saakka.

Nyt tämä vanha saviruukku asuu meillä. Katselen sitä toisinaan ja keksin erilaisia versioita sen alkuperästä. Muinoinhan haudattiin maahan varastoruukkuja. Jos tämä on ollut sellainen, niin mitähän siinä on varastoitu? Kukahan ruukun on valmistanut? Onko ruukku valmistettu Kuopiossa? Vai onkohan se kulkeutunut Kuopioon ulkomailta? Onkohan ruukussa ollut joskus vettä tai viiniä? Ja niin edelleen…


Lukuvinkkejä kesään

Auringonläikkä-kirjan kansikuva, jossa on sininen silmä, johon heijastuu valoa. Kirjan kirjoittaja on Sanna Soininen.

Auringonläikkä-tarinassa käsitellään lämminhenkisesti ja syvällisesti elämän väkeviä kokemuksia sekä aikuisten että lasten näkökulmista. Millaisia keinoja on selviytymiseen, millaisia iloja ja suruja, pieniä asioita, suurta rakkautta ja intohimoa…

Lukija arvioita:
Koskettava tarina, joka antaa toivoa.”
”Rakkaus voittaa aina.”
”Kuplivaa rakkautta ja raastavaa surua. Sain lohtua omiin surukokemuksiin.”

Kuolemaan asti ja vähän ylikin -kirjan kansikuva, jossa pilvistä muodostuu kasvoja.

”Kuolemaan asti on liian vähän. Kuolema ei voi erottaa meitä. Ollaan vähän sen yli.” Mimosan hääpäivänä lausuttu toive käy toteen. Mimosan elämä kääntyy päälaelleen ja hän saa kokea merkillisiä asioita. 

Lukija arvioita:
”Tätä en voinut lukea itkemättä.
Sain vahvistuksia omille yliluonnollisille kokemuksilleni.
”Erilainen ja mielenkiintoinen tarina”

Leiki kuollutta -kirjan kansi, jossa on koodia ja rikollisen hahmo taustalla.

Kyberrikollisia, tietovuotoja, varkauksia, vapaudenriistoa, huijauksia, pahoinpitelyjä, salakuuntelua, lapsiin kohdistuvaa kaltoin kohtelua – tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.  Inhimillinen tarina uhrien, läheisten, äitien, isien, isovanhempien, lasten, poliisien, tutkijan ja myös rikollisten näkökulmista.

Lukija arvioita:
”Rikollisen hyvä, silti lämminhenkinen.”
”Aina kamalia nuo lapsiin liittyvät rikokset.”
”Inhimillinen tapa kuvata pahoja asioita.”


Jätä kommentti

Design a site like this with WordPress.com
Aloitus