Laiskan puutarhurin toivelista:
* Riippumatto
* Aurinkoa
* Poutapilviä
* Kesäsadetta
* Aamukastetta
* Leppäkerttuja
* Pörriäisiä
* Lintuja
* Siilejä
* Jäniksiä
Puutarhuri voisi maata riippumatossa ja katsella paahteelta suojaavia poutapilviä ja hentoa sateenkaarta virkistävän sadekuuron jälkeen. Hän voisi ihailla auringosta nauttivia perhosia ja napata vaikka kiireettömästi ruohosipulinvarren suuhunsa. Siilit söisivät etanat ja leppäkertut hoitaisivat kirvat puista, pensaista ja ruusuista. Pörriäiset ja perhoset pölyttäisivät ja keräisivät mettä. Linnut söisivät häiritsevät hyönteiset ja jänikset auttaisivat ruohon lyhentämisessä. Hmm, ihanaa.
Aina voi toivoa. Vaikka ”luonto hoitaa” suurimman osan puutarhasta, joutuu puutarhurikin välillä töihin. Mutta puutarhatyöt ovat terapeuttisia. Sitä jaksaa kesän aikana kantaa tuhat ja sata kastelukannullista vettä, kitkeä, kaivaa, lannoittaa, möyhentää, leikata jne. Ja työn lomassa voi nauttia kukista, perhosista, linnuista ja syödä ”oman pellon” tuotteita.
Kun pihasta ei tee liian täydellistä, pääsee puutarhuri helpommalla. Laiska puutarhuri voi tehdä itselleen myönnytyksiä:
- Pihassa saa kasvaa nurmen ohella sammaltakin, se on kauniin vihreää ja pehmeää.
- Itse asiassa keltaiset voikukat ja leinikit ovat kauniita – antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
- Nurmikko saa vielä hieman kasvaa, leikkaan sen vasta parin päivän päästä.
- En kastele tänään, koska huomiseksi on luvattu sadetta.
Kuolemaan asti ja vähän ylikin -tarina kertoo Mimosasta, joka oli ollut huostaanotettu lapsi ja asunut koko ikänsä lastenkodeissa ja sijaisperheissä. Häntä oli aina pidetty outona ja haukuttu jopa noidaksi. Vihdoin kun Mimosa löytää aikuisena turvallisen kumppanin, menee hänen elämänsä pirstaleiksi ja hän kokee merkillisiä asioita. Menneisyydestä paljastuu raastavia totuuksia.
Runoja ja tarinoita sulle 