Varmaan jokainen muistaa lapsuudestaan pelottavat ja jännittävät sadut, joilla sitten oli jokin opetus. Aika rankkoja kertomuksia suden mahaan joutumisesta, vanhempien hylkäämisestä, pahoista noidista, synkistä metsistä ja ties mistä. Ja lopulta neuvokkuus, ystävyys ja rakkaus voittivat.
Silti niistä jäi usein paha mieli. Itse muistan lapsena piirtäneeni Punahilkalle turvallisen reitin mummon mökille kukkaniityn kautta ja se synkkä metsä jäi kokonaan suden valtakunnaksi. Siinä versiossa susi jäi ilman ateriaa.
Elämä on kuin satu. Se ei tarkoita, että kaikki olisi koko ajan hyvin. Välillä joudutaan kiperiin ja satuttaviin tilanteisiin, välillä ollaan onnemme kukkuloilla. Hyvyys ja rehellisyys palkitaan ja usein paha saa palkkansa. Itsestään on paljon kiinni, miten elämän juoni etenee ja millä polulla kävelee…
Käy lukemassa, miten Auringonläikkä-jatkotarinan juoni etenee.
Runoja ja tarinoita sulle 