Kun puhallus ei riitä

Lapset ovat elämän valo. Usein lapsen viattomuus ja ilo pitävät vanhemmat järjissään elämän synkkinä hetkinä. Ja vanhemmat yrittävät suojella lapsiaan kaikelta kamalalta. Ei soisi kenenkään lapsen kärsivän tai kokevan pahoja asioita.

Välillä ne ovat väistämättömiä – ne kolhut ja kivut.

Vanhemman lohdutus ja taikapuhallus naarmuun ovat varmaan kaikille tuttuja tilanteita. Joskus puhaltaminen ei riitä tai joskus puhaltajaa ei ole, joskus tapahtuu vaan niin pahaa, että ilo sammuu. Silloin toivoisi, että pelastava enkeli ottaisi kädestä kiinni ja suojelisi niin, että elämän valo syttyisi taas.

Elämän kolhut  jättävät jokaiseen jälkiä, joista ajan mittaan tulee joko katkeria, vahvistavia, unohtuneita  tai suloisia muistoja.

Auringonläikkä-tarinassa seurataan Annukan elämää ja käsitellään lämminhenkisesti ja syvällisesti elämän väkeviä kokemuksia sekä aikuisten että lapsien näkökulmasta. Lisäsin kuudennen osan jatkotarinaan. Käyhän lukemassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: